"Rakastetussa Saari-romaanissa alkanut tarina Kreetan lähihistoriasta jatkuu

Spinalongan saaren leprasiirtokunta suljetaan pysyvästi 25. elokuuta 1957. Joillekin päivä on suuren juhlan aihe, kun taas osa saaren asukkaista pelkää ulkomaailmaa enemmän kuin mitään muuta. Siirtokunnan sulkeutuessa yllättävä väkivaltainen hetki saa aikaan kauaskantoisia seurauksia. Aika pysähtyy paikoilleen Maria Petrakisille ja hänen läheisilleen, ja kaksi perhettä repeää erilleen Spinalongan tapahtumien vuoksi.

Siirtokunnan jäädessä menneisyyteen saaren asukkaat joutuvat kohtaamaan täysin uuden ja vieraan maailman, joka ei suhtaudu entisiin spinalongalaisiin ymmärtävästi tai ystävällisesti. Maria aloittaa oman matkansa kohti paikkaa, joka siirtää hänen unelmissaan oikeana kotina. Hän joutuu myös huomaamaan, että menneisyyden tapahtumista huolimatta kaikki eivät ole valmiita jättämään heille tuttua saarta.

Victoria Hislop jatkaa Eräänä elokuun iltana -romaanissa Saari-kirjasta tuttujen hahmojen tarinaa ja tuo Kreikan lähimenneisyyden mullistukset elinvoimaisina lukijan eteen."
***

Lukukokemus meni ehkä vähän pettymyksen puolelle tällä kertaa. Odotukset olivat korkealla, koska tämä on jatkoa Saari-romaanille ja sijoittuu Kreikkaan. Toisaalta osan Hislopin kirjoista olen kokenut olevan enemmän ihmissuhdesotkujen selvittelyä, eivätkä ne ole olleet niin kiinnostavia. Tässä kirjassa Kreikalla ei ollut samanlaista sijaa kuin Saaressa ja jossain vaiheessa mielenkiintoni ihmissuhdekuvioihin vähän katosi.

Hyviä lukuhetkiä toivelistakirjasi parissa!

Iso kiitos yllärinä tulleesta toivekirjasta! On mukavaa, että olemme (Kreikka-)vuosiemme aikana vaihdelleet puolin ja toisin näitä Hislopin teoksia.

Tälle löytynee jälkeeni vielä lisääkin toivojia.

Piti ihan tarkistaa, että Saaren lukemisesta on jo 12 vuotta. Ei liene siis suuri ihme, etten muistanut tuon kirjan tapahtumia kovin tarkasti, vaikka siitä kovasti pidinkin. Luinkin tämän uuden kirjan siis ehkä enemmän itsenäisenä teoksena kuin jatko-osana.
Tässä kirjassa ei esiintynyt yksityiskohtaista Kreikan (poliittisen) historian käsittelyä vaan tämä tuntui keskittyvän enemmän kolmiodraaman, mustasukkaisuuden, katkeruuden ja anteeksiannon teemoihin kahden suvun parissa. Manoliksen osalta kirja kertoi Kreetan lisäksi myös ihan kiinnostavasti elämästä 1960-luvun Pireuksen kaupungissa.
Kokonaisuutena tämä tarina oli edeltäjäänsä heppoisempi.

Kirjailijan jälkisanoista löytyi mukavaa tietoa Saaren syntyvaiheista ja kirjailijan omista Kreikka-suhteista.

Kiitokset lukumahdollisuudesta!

Tämä kirja pääsee Tampereen miitissä tutun Hislop-ystävämme käsiin.

Mukavaa lukumatkaa Kreikka-tunnelmiin!

Ihanaa, että Bookgeo tarjosi tätä minulle, vaikka olin unohtanut laittaa toivelistalle. Saari on Hislopin kirjoista jäänyt ehdottomasti parhaana mieleen, saa nähdä, kuinka käy tämän jatko-osan kanssa. Kiitokset miittiseurasta ja kirjasta, Bookgeo!