Picked this up from the recycling shelf of shopping mall Kamppi, Helsinki. There were a lot of books in Estonian there today and as I will be travelling to Tallinn in April I decided to take some along. This is a bilingual eesti- ja soomekeelne luuleantoloogia.

Poimin tämän Kampin kauppakeskuksen kierrätyshyllystä, jossa oli paljon vironkielisiä kirjoja tänään. Olen menossa käymään Tallinnassa huhtikuussa, joten otan tämän mukaan sinne. Kirja on kaksikielinen, viron- ja suomenkielinen runoantologia.

Matkalla Tallinnaan kirjan nappasikin Lii5a. Luki sieltä runon, joka hieman liikutti, koska siinä kerrottiin miten valtava elämys ensimmäinen suomenmatka virolaiselle saattoi olla. Muistinpa siitä virolaisen eläinlääkäritutun, Tiinan, tarinan siitä, miten joku hänen asiakkaansa oli saanut aikaan kontaktin Tiinan ja suomalaisen eläinlääkärin välille ja suomalainen oli kutsunut Tiinan klinikalleen seuraamaan praktiikkaa. Ylöspito ja pieni palkka luvattiin avustajan hommien tekemisestä. Neuvosto-Eestin aikaan eläinlääkärit koulutettiin kolhooseja varten. Koko kuusivuotisen koulutuksen aikana pieneläinopintoja taisi olla kokonaista kymmenen tuntia, mutta Tiina oli aina halunnut hoitaa pieneläimiä. Tiedonnälkä oli valtava. Hän halusi lähteä Suomeen oppimaan lisää.
Oli sovittu, että Tiina tulee George Otsilla ja suomalainen on häntä vastassa. Laivat eivät kulkeneet ollenkaan niin nopeasti kuin nykyään. Tiina kävi katsomassa mitä ruokaa Otsilla on tarjolla. Herra Isä sentään, hän ei ollut koskaan ikinä milloinkaan nähnyt niin paljon ruokaa! Silmät lautasen kokoisina hän katsoi herkkuja ja laski vähiä ropojaan. Rahat eivät riittäisi ruokaan. Eräs ystävällinen suomalaismatkustaja katsoi tätä Tuhkimoa ja ymmärsi yskän - hän kysyi haluaisiko Tiina syödä, hän voi maksaa viulut. Oli tullut melkein itku ja sellaisia ruokia Tiina ei ollut koskaan maistanut. Ainoastaan yksi huoli oli vielä - mitä jos suomalainen eläinlääkäri ei olisikaan häntä vastassa satamassa? Tiinalla ei olisi rahaa paluumatkaan eikä hotelliin. Miten hänen kävisi? Onneksi eläinlääkäri oli häntä vastassa ja siitä alkoi uusi sivu Tiinan uralla.
Kun itsellä ei koskaan ole ollut puutetta mistään, niin kyllähän nämä virolaisten tarinat suomenmatkoista ihan tuhkimotarinoilta kuulostavat.

Kiitos kirjasta!
Huomaan napsineeni aika monta Kirjakon tuomaa kirjaa conventionista.

Voi olla että tämä ei vapaudu koskaan... Vaan mistäs sitä vielä tietää. Mutta ei ainakaan kovin pian.